Oli 1990-luvun loppu, kun löysin nettipäiväkirjat. Ne oli useimmiten tehty Geocities-palveluun, eikä niissä ollut kuvia, vain valkoista tekstiä mustalla pohjalla. Oli huikaisevaa, että yhtäkkiä pystyin lukemaan ventovieraiden, toisella puolella maailmaa asuvien ihmisten ajatuksia. Kirjoittajat olivat minua nuorempia, mutta samanhenkisiä. He olivat emoja ja ernuja.

​

Minulla ei ollut kotona nettiyhteyttä. Istuin iltakausia vanhempieni ullakkokamarissa lukemassa päiväkirjoja. Netissä oli kaikkea muutakin kiinnostavaa. Joku innokas kirjoitti pitkän analyysin lempisarjastani Salaisista kansioista aina, kun uusi jakso oli esitetty Yhdysvalloissa. Kun olin katsonut saman jakson, kävin äitini työpaikalla tulostamassa analyysin ja luin sen tarkkaan.

 

Geocities oli sosiaalisen median esiaste. Nykyään Geocities-sivustot näyttävät internetin historian näkökulmasta yhtä primitiviisiltä kuin luolamaalaukset kuvataiteessa. Sosiaalinen media kehittyi nopeasti: mukaan tulivat kuvat, Facebook avattiin ja nykyään kaikki verovirastosta poliitikkoihin viestivät instagramissa.

 

Blogit eivät kuulemma ole enää muotia. Pidin aiemmin blogia Imagen sivustolla, mutta nyt halusin ihan oman median. Kirjoittaminen auttaa ajattelemaan ja haluan jakaa asioita, joista olen innostunut.

​

Tervetuloa!

​

https://blog.geocities.institute/archives/6275