Minusta
Se opettaa empatiaa ja katsomaan asioita eri näkökulmista, mutta kaunokirjallisuus on myös hauskaa ja rentouttavaa. Kirjallisuus voi olla puhdistavaa – mikä onkaan parempaa kuin itkeä silmät päästään kirjan äärellä. Kyynelveden mukana kehosta poistuu stressihormoneja (tutkittu fakta!).
Harrastan vaatteiden ompelemista, kuvataidetta, nukkekoti- ja muuta askartelua ja muuta käsillä tekemistä. Haaveilen puutyökurssista. Pidän museoista (varsinkin pienistä kotiseutumuseoista), kirjastoista ja romukaupoista. Kerään kodittomia valokuvia.
Uskon, että kaunokirjallisuus tekee maailmasta paremman paikan.
Olen valmistunut maisteriksi Helsingin yliopiston taidehistorian laitokselta. Olen suorittanut toisen maisterikurssin Kentin yliopistossa Canterburyssa pääaineena modernismin kirjallisuus. Olen opiskellut myös keskiajan kirjallisuutta ja Shakespeare-tutkimusta Trinity Collegessa Dublinissa. Rakastan angloamerikkalaista kulttuuria, historiaa ja taidetta sekä englannin kieltä.
Suurin intohimoni on kaunokirjallisuus. Ihastuin tarinoihin jo pikkutaaperona, sillä vanhempani ja isovanhempani lukivat minulle paljon ääneen. Minulle myös kerrottiin itse keksittyjä satuja ja tarinoita. Seitsemänvuotiaana päätin, että minusta tulee kirjailija. Heti kun opin kirjoittamaan, aloin kirjoittaa tarinoita, runoja ja ”romaaneja”. Ennen kuin esikoisteokseni Metsästä tuli Syöjätär (2001) julkaisiin, olin kirjoittanut 12 romaanikäsikirjoitusta, jotka olin muokannut sekä editoinut huolella ja vieläpä kuvittanut!
Synnyin vuonna 1970 Tapiolaan Espooseen ja olen palannut asumaan synnyinseudulleni. Neljäsosan vuodesta asun Kemiönsaaressa Varsinais-Suomessa. Haaveissani on joskus asua vielä isompi osa vuodesta maalla. Rakastan metsiä, luontoa ja kaikkia luonnonilmiöitä, jopa ampiaisia, vaikka olen niille allerginen ja pelkään niitä! Ekologinen elämä on minulle tärkeää, mutta olen myös perso kauniille esineille.
Kuva © Milka Alanen