Rakastan netin digiarkistoja. Archive.org-sivustolla on loputtomiin kiinnostavaa historiallista materiaalia yhdysvaltalaisista yliopistoista, museoista ja kirjastoista. Yksi suosikkejani on neiti Georgina Houghtonin teos Chronicles of the Photographs of Spiritual Beings and Phenomena Invisible to the Material Eye: Interblended with Personal Narratives (1882). Kirjan kuvaliitteissä on ”aitoja” valokuvia hengistä ja kummituksista, jotka ovat ilmestyneet selvänäkijöiden istunnoissa. Ehkä 1800-luvun ihmiset uskoivat henkien olevan todellisia, koska ne on valokuvattu – samaan tapaan kuin moni oman aikamme ihminen uskoo edelleen, että kaikki, mitä on netissä, on totta.

​

Kummitukset ovat kiehtoneet mieltäni ala-asteajoista saakka. Silloin luin kauhunsekaisessa hurmoksessa sukulaisen hyllystä löytyneitä Valittujen Palojen yliluonnollisten tapausten kokoelmia. Nykyään minulla on kirjat omassa hyllyssä ja palaan niihin tämän tästä.

​

Sen sijaan hieman närkästyin, kun kuuntelin australialaisen kirjailijan Hannah Kentin romaania Devotion (2022). Olin odottanut romaania innolla. Se kertoo 1830-luvun vanhaluterilaisista, jotka lähtevät vainoja pakoon Preussista, laivalla kohti Australiaa. (Nyt seuraa juonipaljastus…) Romaani oli minusta ihana ja upea – kunnes puolivälissä kertojaksi vaihtui kummitus! Olin samastunut päähenkilön asemaan uskonyhteisössä ja hänen muuttumisensa kummitukseksi romahdutti kiinnostukseni.

​

Sen sijaan Sarah Watersin romaani romaani Affinity (1999) on yksi suosikkejani. Se kertoo spiritismivillityksestä viktoriaanisessa Lontoossa. Waters kuvaa spiritismikuumetta kiehtovasti, eikä romaanista puutu käänteitä.

​

​