Cambridgen yliopistosta valmistunut Rosamund tekee Lontoossa väitöskirjaa 1600-luvun soneteista ja asuu vanhempiensa asunnossa, kun vahinkoraskaus muuttaa hänen elämänsä. Itsenäinen, itsepäinen Rosamund haluaa pitää lapsen.

Margaret Drabble on Britannian arvostetuimpia kirjailijoita, jonka laaja tuotanto on kuitenkin ilmeisesti hieman epätasainen. Romaani The Millstone lasketaan Drabblen parhaimpien teosten joukkoon ja sitä pidetään feministisenä klassikkona. Feminististä paatosta romaanissa ei tosin ole, sillä Rosamund tuntuu olevan irrallaan kaikesta: yhteiskunnallisista kysymyksistä, ystävistään, äitiydestä ja perheestään. Hän haluaa pärjätä kaikessa yksin, vaikka saakin sattumalta apua ystävältä, joka muuttaa hänen asuintoverikseen synnytyksen lähestyessä.

The Millstone on todella kaunis romaani. Drabblen kieli on tarkkaa ja hienoa. Kerronta on ensimmäisessä persoonassa ja Rosamund on monitahoinen henkilöhahmo, samaan aikaan ärsyttävä ja sympaattinen. Romaanissa ei ole oikeastaan juonta, mutta kerronta vie silti tehokkaasti mukanaan.

Tuntuu virkistävältä, että romaanissa kuvataan neitsyyttä, seksuaalista arkuutta ja jäykkyyttä. Rosamund ei kaipaa suurta rakkautta, intohimoa tai perhe-elämää: hän haluaa vain olla rauhassa. Vauvaa ja äitiyttä Drabble kuvaa aika ihanasti. Nykyään puhutaan itsellisestä äitiydestä ja Rosamund on selvästi sellainen persoona, jolle osa sopii hyvin. Samalla romaanissa on jotain haikeaa ja vähän surumielistä – ystävistään huolimatta Rosamund on kovin yksin.

Drabblelta julkaistiin 1980-luvulla useita suomennoksia, mutta jostain syystä kirjailijan tuotannon suomentaminen tyrehtyi. Kirjailija Tessa Hadley, jonka romaani Free Love (Vapaa rakkaus, suom. Marianna Kurtto, Gummerus) ilmestyi juuri suomeksi, on maininnut Drabblen vaikuttajakseen. Uskoisin, että jos pidit Hadleyn romaanista, pitäisit myös The Millstone -romaanista.

Margaret Drabble: The Millstone (1965)